Juho Rindell - runo "Oma maa, oma kieli"
Arvon saakoon suomenkieli
Suomenmaa kell' kotinaan
Korkean kuin halvan mieli
kiihdy kieleen oman maan.
Kenpä vakaa, joll' on oma
avio, kuin kieli maan!
Sen jos hylkäis vaikka soma
viertyis vieraan omastaan.
kiihdy kieleen oman maan.
Kenpä vakaa, joll' on oma
avio, kuin kieli maan!
Sen jos hylkäis vaikka soma
viertyis vieraan omastaan.
Sointukoon vaan Suomen suusta
kieli kaunis oman maan.
Rikas sä et ole muusta
kieli ainoastaan vaan.
Sill' on sointi, sillä mahti
säveleistään säikkyvдä
Tasoitettu on sen tahti
murteist monist täyttyvä.
Eipä ole kieli Suomen
köyhä kuin on itse maa
Suotta käyttää vieraan kieltä
tarpehetta lainana.
Kosk on kieli kulumaton
iän kaiken kestävä
Kansan oma. Suomensalon.
Vieraan olkoon heittävä.
Kaunotarna viihtyy vieras
Suomen suurten suojassa
Lähtemään on tuiki hidas
kuni loinen talosta.
Suomen suurten suojassa
Lähtemään on tuiki hidas
kuni loinen talosta.
Jossa kauan elää saanut
tuvass' niinkuin omassaan
Waltaako viel' anastanut
vaikka loinen onkin vaan.
Pojat kun on pienokaiset
tuli vieras tupahan
Kieli vieras, vienonlaiset
pojat vaatri valtahan.
Vaan kun pojat vaurastuupi
älyit oikeutensa
Kieli oma Suomen soipi,
vieraat kielet loisensa
tuvass' niinkuin omassaan
Waltaako viel' anastanut
vaikka loinen onkin vaan.
Pojat kun on pienokaiset
tuli vieras tupahan
Kieli vieras, vienonlaiset
pojat vaatri valtahan.
Vaan kun pojat vaurastuupi
älyit oikeutensa
Kieli oma Suomen soipi,
vieraat kielet loisensa
